Miten ja miksi

Moi,

olen Karita, hetken vielä 20-vuotias ja juuri aloittanut ammattikorkeakoulun. Ajattelin aloittaa blogin niin itseäni ja tulevia opiskeluja varten, kuin myös teitä varten.

Aloitin siis Diakonia-ammattikorkeakoulussa sosionomi + kirkon nuorisotyönohjaajan opinnot. Koulua on takana yksi lähiviikko ja kohta myös ensimmäinen etäviikko. Opiskelen siis monimuotoisesti ja lähiopetus tapahtuu Tampereella. Tämä on ihan uutta aluevaltausta Diakilta ja koen olevani etuoikeutettu, kun tulin valituksi. Tässä ekassa tekstissä haluan kertoa kuitenkin vähän itsestäni ja myöhemmin selvennän, miksi haluan jakaa tämän.

Yläasteen jälkeen hain Vammalan ammattikouluun hotelli-, ravintola -ja cateringalan perustutkintoon eli suomeksi sanottuna kokkilinjalle. Tiesin jo kauan ennen yhteishakua että sinne tulen hakemaan ja koska tiesin pisteideni olevan melko hyvät, tiesin sinne myös pääseväni. Kakkosvaihtoehtona minulla oli lukio. Kun koulupaperit tulivat, laitoin rastin kohtaan "kaksoistutkinto" eli ajattelin käyväni ammattikoulun lisäksi myös lukion. Sille ei ollut myöskään esteitä, koska keskiarvoni olisi riittänyt myös lukioon pääsyyn. Ensimmäiset viikot ja kuukaudet olivat ammattikoulussa kuitenkin niin mukavia, etten halunnutkaan lähteä lukioon. Lisäksi ajattelin sen olevan minulle liian haastavaa enkä ole katunut päätöstäni luopua lukiosta.

Valmistuin ammattikoulusta keväällä 2014 eikä minulla ollut jatko-opiskelusuunnitelmia, enkä siis hakenut yhteishaussa yhtään mihinkään. Silloin ajattelin että ainut minua kiinnostava ala oli muusikko, mutta pelkkä laulun harrastaminen ei millään riittäisi. Pitäisi käydä musiikinteoriatunneilla ja mitä kaikkea. Päätin siis suunnata töihin ja ensimmäinen työpaikkani oli Pyymäen leipomo, jossa olin ollut viimeisen työharjoittelun. Kesä meni mukavasti osaksi töissä ja osaksi lomaillessa. Koska asuin kotona, ei ollut niin väliä paljonko työvuoroja oli. Loppuvuodesta löysin uuden työpaikan ja 2015 muutimme tammikuussa poikaystäväni kanssa yhteen. Olin töissä grillillä sekä saman omistajan toisessa ruokapaikassa. Hävettää myöntää että työsopimuksessani ei ollut ollenkaan minimitunteja määrätty, mutta töitä riitti kiitettävästi aina syyskuuhun saakka. Sain lähtöpassit, mutta löysin pian uuden työpaikan, huoltoasemalle tarvittiin kahdeksi kuukaudeksi keittiöapulaista ja aloitin heti. Tälläkin hetkellä minulla on kyseisessä paikassa muutamia vuoroja, kuitenkin opiskelun ehdoilla.

Kelataan vähän taaksepäin. Minulla on siis ammatti ja tälläkin alalla voisi opiskella lisää. En ole kuitenkaan kiinnostunut ravintola-alasta niin paljoa ja koska olen siitepölyallergikko, kärsin monista ristiallergioista. Koulussa allergiat eivät vaivanneet vielä kovin paljoa, mutta tässä puolentoista vuoden aikana ovat allergiat pahentuneet huomattavasti. Suojakäsineet auttavat jonkin verran mutta eivät tarpeeksi.

Koulun ohella olen ollut rippikoulusta lähtien mukana seurakunnan toiminnassa, ensin isoskoulutuksessa ja sen jälkeen isosena. Ripareita on takana jo kahdeksan, lasten leirejä muutama ja pari vuotta ehdin pitää kaverin kanssa taidekerhoa lapsille. Myös kaikenlainen muu nuortentoiminta on tullut minulle tutuksi. En oikeastaan osaa sanoa, koska ajatus nuorisotyöstä ammattina sai alkunsa. Muistan kuitenkin kuinka vaikeaa viime kesänä oli palata grillille töihin rippileirin jälkeen. Silloin ajattelin, että nuorisotyö voisi olla se mun juttu. Kesän jälkeen isäni täti, vanha ammattikorkeakoulun opettaja, lähetti minulle esitteen Tampereella alkavasta koulutuksesta. Ensimmäistä kertaa, varmaan koskaan, alkoi näin lähellä omaa kotikaupunkiani nuorisotyönkoulutus, joka olisi nimenomaan kirkon alan koulutus. Ja vielä monimuoto-opintoina, eli Tampereelle ei tarvitsisi edes muuttaa! Tein yhteishaun kaikessa hiljaisuudessa ja kun valintokokeisiin tuli kutsu, oli pakko alkaa kertoa muillekin. Alkuun menin hieman paniikkiin, sillä valintakoe järjestettiin Helsingissä. Meinasin jopa perua koko homman, mutta onneksi ratkaisu löytyi ja edellä mainitun tätini kanssa pääsin kuin pääsinkin Helsinkiin ja elämäni ensimmäisiin valintakokeisiin. Päivästä jäi hyvä fiilis, mutta rehellisesti sanottuna, en uskonut pääseväni kouluun. No, pessimisti ei pety. Kun huomasin sähköpostin jossa luki "Sinulle on myönnetty opiskelupaikka, onneksi olkoon" en meinannut uskoa sitä todeksi mutta puhkesin silti itkuun, onnesta!

Seuraavassa postauksessa kerron miten opiskelu on lähtenyt käyntiin ja selvennän vähän monimuoto-opiskelua. Stay tuned! :)